Aistivammoista

Mitä aistivamma tarkoittaa?

Aistivamma on aistin toimintaa estävä tai heikentävä vamma. Aistivamma saattaa olla periytyvä tai se voi syntyä vaikka sairauden tai onnettomuuden jälkeen tai iän myötä.

Erilaisia aistiryhmiä ovat kaukoaistit (näkö-, kuulo-, ja hajuaisti), lähiaistit (tunto- ja makuaistit)
ja kehoaistit (asento-, liike ja tasapainoaisti).



Erilaisia aistivammoja

Näkövamma:

Näkövammaiset luokitellaan  WHO:n mukaan viiteen eri ryhmään: heikkonäköisiin, vaikeasti heikkonäköisiin, syvästi heikkonäköisiin, lähes sokeisiin ja sokeisiin.

Kela määrittelee näkövammaiseksi henkilön, joka on täysin sokea tai jonka näön puute estää liikkumisen muualla kuin itselle tutussa ympäristössä.

Näkövamman voi aiheuttaa esimerkiksi perinnölliset ja synnynnäiset viat, verkkokalvon ikärappeuma, glaukooma, diabetes, harmaakaihi, aivoverenkiertohäiriöt, aivokasvaimet ja MS-tauti.

Näkövamma voi vaikuttaa esimerkiksi julkisilla kulkemiseen, päivittäiseen asiointiin, kodissa ja sen ulkopuolella liikkumiseen, hygieniasta huolehtimiseen, ruuanlaittoon, työstä selviytymiseen sekä opiskeluun.

Kuulovamma:

Kuulovammainen tarkoittaa henkilöä, jolla on jonkinasteinen tai laajuinen kuulon alentuma, lievästä huonokuuloisuudesta kuurouteen.

Huonokuuloisena pidetään henkilöä, jonka kuulovamma on osittainen ja hän pystyy kuulemaan puhetta käyttämällä kuulokojetta ja käyttämällä apuna huulilta lukua.

Kuuroutunut on henkilö, joka on menettänyt kuulonsa puheen oppimisen jälkeen. Hän ei saa selvää puheesta kuulokojeenkaan avulla. Kuuroutuneilla lapsilla on käytössä sisäkorvaistute yleensä.

Kuuro on henkilö, joka syntymästä ja varhaislapsuudessa menettänyt kuulonsa. Hän kommunikoi melkeen pelkästään viittomäkielellä, eli hänen esikielellään. Suurin osa heistä saa sisäkorvaistuteen.

Kuulovamman syitä voivat olla esimerkiksi: iän myötä heikentynyt kuulo, meluvamma, korvatulehdukset, synnynnäiset kuulovammat sekä aivokalvontulehdus.

Kuulovamma vaikuttaa koordinaatioon, tasapainoon, ryhtiin, rytmikykyyn sekä tilanhahmottamiseen. Myös vartalon heijaamista ja pään nyökyttelyä esiintyy monesti. 

Oma asiakasryhmä sekä yli-tai aliherkkyys ja aistivamma:

Kuulovamma: Erilainen liikunta auttaa tasapaino ja kordinaatiokyvyn parantamisessa. Lapsen kohdalla on hyvä katsoa, ettei hän "eristäydy" muista ihmisistä vaan on myös toiminnassa mukana. Aikuisena saatu kuulovamma vaikeuttaa arkipäivää ja tällöin arkipäivän asiat on opeteltava uudestaan. Vanhojen asioiden tekeminen on mahdollista. Lähihoitajana voin käyttää erilaisia apuvälineitä, puhua kovalla äänellä ja kuulevaan korvaan, jos sellainen on. Apuvälineinä on esimerkiksi kuulokoje, täristinherätyskello, puhelinvahvistin, infrapunalaite, itkuhälytin ja kommunikaattori.

Näkövamma: Näkövammaisen kuntoutukseen liittyy tasoerojen ja etäisyyksien hahmotus sekä suunnistautuminen tutussa sekä tuntemattomassa ympäristössä. Kehon hallinta, ympäristön muokkaaminen sopivaksi (esteettömyys) sekä suuntavaiston parantelu helpottavat elämää. Apuvälineinä on silmälasit, valkoinen keppi, opaskoira, pistekirjoitus, suurennuslasit tai kiikarit sekä erilaisia tavaroita jotka puhuvat (vaaka, kello jne).

 Aistiyliherkkyys: voi ilmetä kahdella eri tavalla, eli jotkut henkilöt pystyvät aistimaan sellaisia aistiärsykkeitä joita valtaväestö ei (esim. erittäin korkeataajuiset äänet), sekä niin, että aistiyliherkältä ihmiseltä puuttuu ns. turtumismekanismi, jolla aistimus kytketään pois päältä.
  Aistiyliherkän ihmisen on välteltävä tilannetta, jossa aistit ylikuormittavat. Myös paikalta poistuminen ja ärsykkeen poistaminen auttaa. Jos aistiyliherkällä ihmisellä on tuntoyliherkkyys, niin esimerkiksi vaatteet eivät saa olla hankaavat. Ruoan on oltava asiakkaalle sopivaa. 

Aistialiherkkyys: Jos ihmisellä on aistialiherkkyys, niin hänen keskushermostonsa ei aisti tarpeeksi voimakkaasti. Hän saattaa siksi esimerkiksi lyödä itseään. Tällöin on ehkäistävä itsensä vahingoittamista ja annettava/keksittävä yhdessä tekemistä joka saa huomion itsensä puremisesta/lyömisestä tms. Asiakkaan on hyvä tietää erilaisista tilanteista, mistä voi olla haittaa itselle vaikkei sitä itse huomaa.  Apuvälineinä ovat esimerkiksi pureskeltavat kaulakorut ja kumit.




Papunetissä on mm. vuorovaikutusta tukevia kommunikointikansioita, kommunikointitauluja sekä kommunikaatiopasseja.
  Kommunikointikansioita on lapsille sekä aikuisille ja niitä on erilaisia, eli kuva- ja lausekansioita. Kommunikointikansio on henkilölle, joka tarvitsee laajemmat kommunikointimahdollisuudet, Kuva- ja lausekansioita voi käyttää henkilö joka osaa lukea.
   Kommunikointitauluja käytetään yksittäisissä tilanteissa esim. sairaalassa käydessä.                           Kommunikointitaulussa voi olla blisskuvioita, sanoja, aakkosia.
  Kommunikaatiopassiin kootaan käyttäjän tapoja ilmaista itseään.

 



Kommunikaatiopassi

Nimi: Pekka Laakkonen

Kuulen: Hyvin                                                  

 Näen: Hyvin

Muuta: Sairastan ALS- tautia ja tauti on levinny melkeen kaikkiin raajoihini. Minulla on käytössä geariatrinen pyörätuoli. Minulla on puheessa vaikeuksia, pystyn yleensä sanomaan yksittäisiä sanoja ja välillä pidempiä lauseita. Raajojeni liikehermot ovat molemmista jaloista ja yhdestä kädestä tuhoutunut lähes kokonaan. Oikeaa kättäni voin käyttää jonkin verran. Joinain päivinä minulla on kipuja oikeassa kädessä ja käyttö ei onnistu.

Ilmaisen itseäni: Ilmaisen itseäni kehonkielellä, esimerkiksi nyökkäämällä ja pudistamalla päätäni. Kirjoitan välillä oikealla kädelläni viestejä tabletilla henkilökohtaiselle avustajalleni ja käytän kuvakirjaa jos koen puhumisen hankalaksi ja yksittäisiä kommunikointikuvia, joita on keittiössäni.

Näin ymmärrän: Joinain päivinä kun oikeassa kädessä on kipuja, niin avustajani kyselee kysymyksiä joihin vastaan.

Mieliasioitani: Tykkään lukea sanomalehtiä ja kuunnella musiikkia sekä ulkoilla.

Inhoan: En pidä käsitöistä enkä vesijumpassa käymisestä


Sanavarastoani: Sanavarastoni on laaja, pystyn sanomaan yksittäisiä sanoja kerralla ja välillä muodostumaan lauseita. Mielessä pyörii monipuoliset lauseet, mutta puheentuottaminen on hankalaa.

Oppimispäivä rinnekodissa

Käytiin 4.12 rinnekodissa tutustumassa siihen, että millaista työtä siellä tehdään ja millainen asiakasryhmä siellä on. Oikeastaan kellään ei ollut tietoa kehitysvammaisista ennestään.

Odotin päivää innoissani ja en edes uskonut, että rinnekoti Espoossa on kuin pieni kylä, mutta oli se!
Halusin hyötyä päivästä mahdollisimman paljon ja toivoin, että pääsee olemaan mukana ja että näkee mahdollisimman erilaisia juttuja päivän aikana. Toivoin näkeväni erilaisia tapoja kommunikoida ja mitä apuvälineitä on käytössä.
Pääsin itse toiminta ja kommunikaatio- ryhmään ja kuulin ennestään, että ryhmä on rauhallinen ja odotin siksi todella rauhallista ryhmää. Oli ryhmä varmaan rauhallisempi kuin monet muut, mutta silti toimintaa riitti!
 Odotukseni ainakin rinnekodista toteutuivat hyvin. 

Ryhmäni palvelunkäyttäjien toimintakyky yleisesti ottaen vaihteli todella paljon. Kaikilla taisi olla pyörätuoli ja moni tarvitsi päivittäisissä toiminnoissa  ja monissa muissa jutuissa paljon apua. Ohjaajat olivat kyllä keksineet erilaisia tapoja, että palvelunkäyttäjät pääsivät mahdollisimman paljon itse toimimaan. Osalla ei välttämättä ollut fyysinen toimintakyky hyvä, mutta sosiaalinen taas oli.

Opin tutustumispäivältä ainakin sen, että vaikka on vaikeasti kehitysvammainen, niin se ei tarkoita, että he eläisivät vain omassa maailmassaan. Itselläni oli vähän ennakkoluuloja, että en vaikka saa minkäänlaista kontaktia ryhmäni palvelunkäyttäjiin. Totuus on, että he olivat viisaita omalla tavallaan ja osoittivat asiat omalla tavallaan. Osa osoitti mielipiteet ja tuntemukset näyttämällä tunteita voimakkaasti ja osalla oli erilaisia apuvälineitä kuten kirja, josta voi näyttää mitä tarkoittaa. Jokaiseen sai siis kontaktin erilaisilla tavoilla. Heillä selvästi oli paljon ajatuksia pään sisällä vaikka eivät voineet ihan suoraan niitä tuoda esille. Sain nähdä myös millaista on blisskieli ja se oli ihmeellistä.
Olen kyllä ajatellut, että kehitysvammaiset ihmiset ovat niinkuin ketkä tahansa muut omien erilaisten tarpeiden kanssa. Silti ollut vähän ennakkoluuloja vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisia kohtaan, mutta nyt olen kyllä saannut nähdä, että ei se olekkaan niin yksinkertaista.
Näin myös paljon uusia apuvälineitä, esimerkiksi ruokaillessa.

Rinnekodin palvelunkäyttäjille ja työntekijöille voisin lähettää sellaisia terveisiä, että oli ihana käydä tutustumassa uusiin ihmisiin ja saada paljon tietoa toiminnasta ja avustusta. Ainakin meidät otettiin hyvin vastaan toiminta ja kommunikaatioryhmään ja olen iloinen, että pääsin juuri sinne.

- Mariia