Käytiin 4.12 rinnekodissa tutustumassa siihen, että millaista työtä siellä tehdään ja millainen asiakasryhmä siellä on. Oikeastaan kellään ei ollut tietoa kehitysvammaisista ennestään.
Odotin päivää innoissani ja en edes uskonut, että rinnekoti Espoossa on kuin pieni kylä, mutta oli se!
Halusin hyötyä päivästä mahdollisimman paljon ja toivoin, että pääsee olemaan mukana ja että näkee mahdollisimman erilaisia juttuja päivän aikana. Toivoin näkeväni erilaisia tapoja kommunikoida ja mitä apuvälineitä on käytössä.
Pääsin itse toiminta ja kommunikaatio- ryhmään ja kuulin ennestään, että ryhmä on rauhallinen ja odotin siksi todella rauhallista ryhmää. Oli ryhmä varmaan rauhallisempi kuin monet muut, mutta silti toimintaa riitti!
Odotukseni ainakin rinnekodista toteutuivat hyvin.
Ryhmäni palvelunkäyttäjien toimintakyky yleisesti ottaen vaihteli todella paljon. Kaikilla taisi olla pyörätuoli ja moni tarvitsi päivittäisissä toiminnoissa ja monissa muissa jutuissa paljon apua. Ohjaajat olivat kyllä keksineet erilaisia tapoja, että palvelunkäyttäjät pääsivät mahdollisimman paljon itse toimimaan. Osalla ei välttämättä ollut fyysinen toimintakyky hyvä, mutta sosiaalinen taas oli.
Opin tutustumispäivältä ainakin sen, että vaikka on vaikeasti kehitysvammainen, niin se ei tarkoita, että he eläisivät vain omassa maailmassaan. Itselläni oli vähän ennakkoluuloja, että en vaikka saa minkäänlaista kontaktia ryhmäni palvelunkäyttäjiin. Totuus on, että he olivat viisaita omalla tavallaan ja osoittivat asiat omalla tavallaan. Osa osoitti mielipiteet ja tuntemukset näyttämällä tunteita voimakkaasti ja osalla oli erilaisia apuvälineitä kuten kirja, josta voi näyttää mitä tarkoittaa. Jokaiseen sai siis kontaktin erilaisilla tavoilla. Heillä selvästi oli paljon ajatuksia pään sisällä vaikka eivät voineet ihan suoraan niitä tuoda esille. Sain nähdä myös millaista on blisskieli ja se oli ihmeellistä.
Olen kyllä ajatellut, että kehitysvammaiset ihmiset ovat niinkuin ketkä tahansa muut omien erilaisten tarpeiden kanssa. Silti ollut vähän ennakkoluuloja vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisia kohtaan, mutta nyt olen kyllä saannut nähdä, että ei se olekkaan niin yksinkertaista.
Näin myös paljon uusia apuvälineitä, esimerkiksi ruokaillessa.
Rinnekodin palvelunkäyttäjille ja työntekijöille voisin lähettää sellaisia terveisiä, että oli ihana käydä tutustumassa uusiin ihmisiin ja saada paljon tietoa toiminnasta ja avustusta. Ainakin meidät otettiin hyvin vastaan toiminta ja kommunikaatioryhmään ja olen iloinen, että pääsin juuri sinne.
- Mariia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti