tiistai 8. joulukuuta 2015

Aistivammoista

Mitä aistivamma tarkoittaa?

Aistivamma on aistin toimintaa estävä tai heikentävä vamma. Aistivamma saattaa olla periytyvä tai se voi syntyä vaikka sairauden tai onnettomuuden jälkeen tai iän myötä.
Erilaisia aistiryhmiä ovat kaukoaistit (näkö-, kuulo-, ja hajuaisti), lähiaistit (tunto- ja makuaistit)
ja kehoaistit (asento-, liike ja tasapainoaisti).



Erilaisia aistivammoja


Näkövamma:

Näkövammaiset luokitellaan  WHO:n mukaan viiteen eri ryhmään: heikkonäköisiin, vaikeasti heikkonäköisiin, syvästi heikkonäköisiin, lähes sokeisiin ja sokeisiin.

Kela määrittelee näkövammaiseksi henkilön, joka on täysin sokea tai jonka näön puute estää liikkumisen muualla kuin itselle tutussa ympäristössä.

Näkövamman voi aiheuttaa esimerkiksi perinnölliset ja synnynnäiset viat, verkkokalvon ikärappeuma, glaukooma, diabetes, harmaakaihi, aivoverenkiertohäiriöt, aivokasvaimet ja MS-tauti.

Näkövamma voi vaikuttaa esimerkiksi julkisilla kulkemiseen, päivittäiseen asiointiin, kodissa ja sen ulkopuolella liikkumiseen, hygieniasta huolehtimiseen, ruuanlaittoon, työstä selviytymiseen sekä opiskeluun.

Kuulovamma:

Kuulovammainen tarkoittaa henkilöä, jolla on jonkinasteinen tai laajuinen kuulon alentuma, lievästä huonokuuloisuudesta kuurouteen.

Huonokuuloisena pidetään henkilöä, jonka kuulovamma on osittainen ja hän pystyy kuulemaan puhetta käyttämällä kuulokojetta ja käyttämällä apuna huulilta lukua.

Kuuroutunut on henkilö, joka on menettänyt kuulonsa puheen oppimisen jälkeen. Hän ei saa selvää puheesta kuulokojeenkaan avulla. Kuuroutuneilla lapsilla on käytössä sisäkorvaistute yleensä.

Kuuro on henkilö, joka syntymästä ja varhaislapsuudessa menettänyt kuulonsa. Hän kommunikoi melkeen pelkästään viittomäkielellä, eli hänen esikielellään. Suurin osa heistä saa sisäkorvaistuteen.

Kuulovamman syitä voivat olla esimerkiksi: iän myötä heikentynyt kuulo, meluvamma, korvatulehdukset, synnynnäiset kuulovammat sekä aivokalvontulehdus.

Kuulovamma vaikuttaa koordinaatioon, tasapainoon, ryhtiin, rytmikykyyn sekä tilanhahmottamiseen. Myös vartalon heijaamista ja pään nyökyttelyä esiintyy monesti. 

Oma asiakasryhmä sekä yli-tai aliherkkyys ja aistivamma:

Kuulovamma: Erilainen liikunta auttaa tasapaino ja kordinaatiokyvyn parantamisessa. Lapsen kohdalla on hyvä katsoa, ettei hän "eristäydy" muista ihmisistä vaan on myös toiminnassa mukana. Aikuisena saatu kuulovamma vaikeuttaa arkipäivää ja tällöin arkipäivän asiat on opeteltava uudestaan. Vanhojen asioiden tekeminen on mahdollista. Lähihoitajana voin käyttää erilaisia apuvälineitä, puhua kovalla äänellä ja kuulevaan korvaan, jos sellainen on. Apuvälineinä on esimerkiksi kuulokoje, täristinherätyskello, puhelinvahvistin, infrapunalaite, itkuhälytin ja kommunikaattori.

Näkövamma: Näkövammaisen kuntoutukseen liittyy tasoerojen ja etäisyyksien hahmotus sekä suunnistautuminen tutussa sekä tuntemattomassa ympäristössä. Kehon hallinta, ympäristön muokkaaminen sopivaksi (esteettömyys) sekä suuntavaiston parantelu helpottavat elämää. Apuvälineinä on silmälasit, valkoinen keppi, opaskoira, pistekirjoitus, suurennuslasit tai kiikarit sekä erilaisia tavaroita jotka puhuvat (vaaka, kello jne).

 Aistiyliherkkyys: voi ilmetä kahdella eri tavalla, eli jotkut henkilöt pystyvät aistimaan sellaisia aistiärsykkeitä joita valtaväestö ei (esim. erittäin korkeataajuiset äänet), sekä niin, että aistiyliherkältä ihmiseltä puuttuu ns. turtumismekanismi, jolla aistimus kytketään pois päältä.
  Aistiyliherkän ihmisen on välteltävä tilannetta, jossa aistit ylikuormittavat. Myös paikalta poistuminen ja ärsykkeen poistaminen auttaa. Jos aistiyliherkällä ihmisellä on tuntoyliherkkyys, niin esimerkiksi vaatteet eivät saa olla hankaavat. Ruoan on oltava asiakkaalle sopivaa. 

Aistialiherkkyys: Jos ihmisellä on aistialiherkkyys, niin hänen keskushermostonsa ei aisti tarpeeksi voimakkaasti. Hän saattaa siksi esimerkiksi lyödä itseään. Tällöin on ehkäistävä itsensä vahingoittamista ja annettava/keksittävä yhdessä tekemistä joka saa huomion itsensä puremisesta/lyömisestä tms. Asiakkaan on hyvä tietää erilaisista tilanteista, mistä voi olla haittaa itselle vaikkei sitä itse huomaa.  Apuvälineinä ovat esimerkiksi pureskeltavat kaulakorut ja kumit.




Papunetissä on mm. vuorovaikutusta tukevia kommunikointikansioita, kommunikointitauluja sekä kommunikaatiopasseja.
  Kommunikointikansioita on lapsille sekä aikuisille ja niitä on erilaisia, eli kuva- ja lausekansioita. Kommunikointikansio on henkilölle, joka tarvitsee laajemmat kommunikointimahdollisuudet, Kuva- ja lausekansioita voi käyttää henkilö joka osaa lukea.
   Kommunikointitauluja käytetään yksittäisissä tilanteissa esim. sairaalassa käydessä.                           Kommunikointitaulussa voi olla blisskuvioita, sanoja, aakkosia.
  Kommunikaatiopassiin kootaan käyttäjän tapoja ilmaista itseään.







 










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti